Ahdistaa. Lähinnä se, että toisella mun vanhemmista on ongelmia - psyykkisesti. Se on suoraansanoen kuin perseeseen ammuttu karhu koko ajan, marttyyri ja hakee tilanteita, joissa se voisi olla "uhri" ja säälitellä itseään muiden kustannuksella. Se ei syö ja itkee ja kuvittelee asioita. Se ottaa kaiken henkilökohtaisesti, vaikka asia olisi pieni ja mitätön. Se on ihan sekaisin.

Sillä on muitakin terveydellisiä ongelmia. Se sanoo, ettei sillä ole alkoholiongelmaa, mutta silti se juo joka päivä ja muuttuu hysteeriseksi.

Ei tunnu mukavalta, kun se on jossakin läsnä. Siitä huokuu negatiivista energiaa ja vihaa.