VAALIT ja niiden komiikka...

Tuo sarjakuva kertoo mielestäni kaiken oleellisen tästä tunteesta, mikä mulle vaalituloksesta jäi. Että mennään koppiin ja pyyhitään "jotain jollakin" tiettyjen puolueiden hymyillessä pienissä kuvissaan iloisesti.

Tietyllä tapaa odotan kovasti, mitä Persut saavat tulevalla vaalikaudella aikaiseksi - vaikkakin olen vähän ennakkoluuloinen sen suhteen. En ymmärrä, miten ihmiset uskovat nykyään kaikkea, mikä kiiltää. Jos suomalaiselle sanoo, että: "Saat porkkanan, jos hyppäät kaivoon", niin suomalainen tarttuu kirjaimellisesti siihen porkkanaan ja on jo hypännyt kaivoon ajattelematta sen pidemmälle. Suomalainen on siellä kaivossa nyt neljä vuotta.

Suomalaiset eivät selvästikään voi kovin hyvin. Suomi on sekaisin lamasta, valtion lainoista, EU:sta - ja yrittää kaikin voimin pinnistellä ollakseen edes jotakin. Kaikki tuntuu olevan mustavalkoista eikä kansa tiedä, ketä he ovat. He eivät tiedä, mitä mieltä he olisivat politiikasta, puolueista, kansanedustajista ja tästä kaikesta, mikä mielessä myllertää.

Itse edustan tulevan ammattinikin puolesta vähemmistöjä ja syrjäytyneitä - olivat he sitten minkä värisiä tai kielisiä tahansa. Maailma on kaiken järjen mukaan yhteinen, mutta ihminen koettaa tehdä siitäkin itselleen aarteen. Ahneus ja valta vallitsee, vaikka se ei ehkä olisi ollutkaan ihmisten perimmäinen tarkoitus. Toisten silmissä pitää vain näyttää aina paremmalta ja paremmalta.

Saatan kuulostaa kommunistiselta "kaikki on yhteistä" -ihmiseltä, mutta oikeasti olen vain huolissani ihmisistä. Siitä, miten suomalaiset koettavat rakentaa identiteettiään sulkeutumalla omaan porukkaansa. On totta, että suomalainen kulttuuri on aivan eri luokkaa kuin esimerkiksi EU:n eteläisimpien maiden tavat, mutta siltikin on hyvä muistaa, että esimerkiksi Portugali auttoi Suomea talvisodan kriittisinä aikoina. Ei sen olisi ollut pakko auttaa.

Olen tyytyväinen vuoden 2011 eduskuntavaaleihin, koska ihmiset tuntuivat seuraavan ja osallistuvan politiikkaan entistä aktiivisemmin. He kerrankin ymmärsivät, että on kyse Meidän asioista. En myöskään vastusta muutosta, jota entistä värikkäämpi hallitus voi saada aikaiseksi - mutta kunhan se ei ole keneltäkään pois. Kaikilla tulee olla samat ihmisoikeudet ja oikeus elää elämäänsä turvallisesti.

Olen puhunut - ainakin toistaiseksi.