Onko väärin pitää ystävän poikaystävää niin mukavana, että voisi itsekin seurustella sen kanssa? Siis tietenkin vain silloin, jos he eivät olisi yhdessä. En ikinä loukkaisi ystävääni ja tekisi mitään, mikä häntä loukkaa. Mutta entä ajatukset? Voivatko nekin olla väärin vai onko vain toteutetut ajatukset väärin?

Entä onko väärin flirttailla ystävän poikaystävän kanssa, jos se lähtee miehen aloitteesta? No on! Tai mistä oikein edes tietää, kumman aloitteesta flirttailu lähtee? Sellainen iloinen ilme, hymyily ja että haluaa katsekontaktin; haluaa jutella mistä vain ja tekee tikusta asiaa. Niin, no.. onhan se kaverimaista toisinaan, mutta se virittäytynyt tilanne on erilaista kuin ystävien kohtaamisessa.

Poden syyllisyyttä tästä, kun edes ajattelen tätä asiaa. Enkö vain voisi olla onnellinen, että ystävälläni on niin upea mies? Komea ja huumorintajuinen - joka tulee minunkin kanssa toimeen äimistyttävän hyvin...