Ahdistaa. Lähinnä se, että toisella mun vanhemmista on ongelmia - psyykkisesti. Se on suoraansanoen kuin perseeseen ammuttu karhu koko ajan, marttyyri ja hakee tilanteita, joissa se voisi olla "uhri" ja säälitellä itseään muiden kustannuksella. Se ei syö ja itkee ja kuvittelee asioita. Se ottaa kaiken henkilökohtaisesti, vaikka asia olisi pieni ja mitätön. Se on ihan sekaisin.

Sillä on muitakin terveydellisiä ongelmia. Se sanoo, ettei sillä ole alkoholiongelmaa, mutta silti se juo joka päivä ja muuttuu hysteeriseksi.

Ei tunnu mukavalta, kun se on jossakin läsnä. Siitä huokuu negatiivista energiaa ja vihaa.

Saanhan olla järkyttynyt tästä ja muistakin Norjan tapahtumista? Tuntuu kamalalta se, että yhä useammin terrorismi ja mielenosoitus väkivaltaisesti kohdistuu nuoriin. Ei sillä, etteikö olisi yhtä paha, jos vanhempia ihmisiä kuolisi! Kaikki tämä on aivan järkyttävää. Teen itse vastaavaa työtä ja olisi aivan kamalaa, jos jotakin tapahtuisi meidän leireillämme. Aivan kamalaa.

Toivon sydämestäni, että kaikki järjestyy. Syvimmät osanottoni kaikille menehtyneiden perheille, läheisille, ystäville ja paikalla olleille työntekijöille. Rukoilen kaikkien puolesta.

http://www.youtube.com/watch?v=K_hEb3oSJVI&feature=related .

 

Ups! Shoppailin vähän netissä. Kolmesta eri kaupasta.

Noooooooh, kai sitä vähän voi fiilistellä ja ostella kesävaatteita, kun on kerta lähdössä reissuun koko syksyksi lämpimään.

Kävin eilen terveysasemalla, missä sain kerrankin mukavaa ja kohteliasta palvelua. Se tuntui hyvältä.

Olen ollut pitkin kesää kipeänä, oikeasti koko kesän. Mulla on ollut kuumeilua, kurkkukipua, viikon silmätulehdus, viikon mykkyys (se oli kamalaa) ja vaikka mitä vatsaongelmia. Ensin terveysasemalla pääsin sairaanhoitajan vastaanotolle. Se otti kaikenlaisia pikkutestejä. Jännintä oli, kun se laittoi mun poskiin geeliä ja kokeili mun poskipäitä sellaisella ultraäänilaitteella.

Sen jälkeen sain vielä ajan lääkärille. Lääkäri ei ollut suomalainen enkä oikein tiedä, mistä hän oli kotoisin. Oikein mukava lääkäri. Teki samat testit kuin sairaanhoitajakin ja totesi, että: "Oot kipeä. Poskiontelotulehdus." Sitten hämmennyin, kun se alkoi googlettamaan mulle lääkkeitä ja yhtäkkiä siinä ruudulla oli Hummereita (rapuja ja autoja). Hahhah. Joo. Vaikka tilanne oli hyvin mielenkiintoinen niin en ollenkaan valita. Se oli parasta palvelua, mitä olen terveysasemilla saanut.

Sain 14pv:n antiobioottikuurin: 2krt/pv/875mg :D Että semmoisissa mömmöissä sitä ollaan loppukesä. Jes.

Ps. Saattaa myös olla, että mulla on poskiontelotulehduksen lisäksi mononukleoosi ("pusutauti"). Luin netistä, että se kestää ja kestää ... jopa 3kk! Koomista. En kestä. En jaksa.

Mulla on stalkkeri! Sellainen, joka on muhun rakastunut silmittömästi. Ahdistavaa ja pelottavaa.

Faktoja tilanteesta:

Se oli aluksi mun kirjekaveri, mutta sittemmin tunnusti rakkautensa vuonna 2010 tammikuussa. Se on poika Sri Lankasta, mun kanssa samanikäinen ja opiskelee yliopistossa fysiikkaa. Sanoin sille, ettei meistä voi tulla mitään koskaan enkä tykkää siitä muuten kuin kaverina, mutta se ei usko sitä. Sitten lopetin yhteydenpidon siihen kokonaan, mutta se ei uskonut. Se alkoi lähetellä mulle lahjoja: kirjoja, hajuvesiä (parfyymeja), rakkauskirjeitä, suklaata yms.

En ole pitänyt siihen yhteyttä vuoteen - mutta se alkuvuodesta 2011 lähetti mulle kaulakorun, joka on maksanut 150€. Jouduin hakemaan sen tullista. Sitten päätin, että ei mitään vastaavaa enää. Sitten se sanoi vaihtavansa sieltä Sri Lankasta yliopistoa Ukrainaan, jotta pääsisi lähemmäksi mua. Ukrainaan sen takia, että sieltä kuulemma oli helppoa vaihtaa Suomeen yliopistoon.

Sitten se lähetti mulle vielä sormuksen, joka maksoi 500€. En noutanut sitä tullista. Sehän olisi voinut tarkoittaa vaikkapa kihlautumista. Ja minä sentäs seurustelen suomalaisen pojan kanssa. Ei se sitäkään tajua. Sitten meni vähän aikaa, että se ei ottanut muhun mitään yhteyttä, mutta nyt pari päivää sitten se laittoi yöllä viestiä, että sitä harmittaa, ettei se pääsekään 8.7 vielä mun luokse niin kuin on luvannut. Se sanoi, että sillä menee vielä muutama viikko.

APUA. Ajattelin vaihtaa puhelinnumeron salaiseksi, mutta kaikki ovat sanoneet, ettei mun kannata mun elämää alkaa muuttamaan sen takia. Mutta kun pelottaa. Poliisille ilmoitan kyllä, jos se tulee tänne eikä suostu lähtemään.

Mitä mun pitäisi tehdä?