Mun täytyy avautua asiasta nimeltään Käsittämättömän-mustasukkaiset-ystävät.

Ensinnäkin tämä kyseinen ihminen ei taida oikein tietää, mitä hän itse haluaa. Hän toivoo minulle onnea ja rakkautta, mutta sitten kun minulla on joku kainalossa - hän yhtäkkiä muuttuu syyllistäväksi ja sanoo, että pian mä unohdan sen. Ja se valittaa kaiken aikaa sitä, kuinka sillä ei ole ketään ja kuinka se jää ainiaaksi yksin. Että se ei edes miehiä haluakaan - että niistä on harmia.

Mulla on esimerkkejä asiasta. Ensinnäkin se pitkään kertoi, kuinka eräs tyyppi oli minusta kiinnostanut ja kaikki oli ok siihen asti, kunnes annoin sen miehen tulla mun luokse kylään. Siis ihan vain kylään (lue: katsottiin telkkaria ja kahviteltiin). Halusin kuitenkin kertoa asiasta jollekin ja laitoin tälle ystävälle tekstiviestin. Siltä tuli vastaus, että: "Mä itken täällä. Mä tiesin, että näin tapahtuu." Se itki siis sen takia, että mulla ja tällä miehellä oli jotakin.

Siitä asti, kun jotakin vipinää on ollut, se on syyllistänyt siitä, kuinka se tietää, että loppujen lopuksi kaikki jättää sen. Viimeisimmät mukavat hetket tämän ihmisen kanssa olivat, kun hän sanoi päässeensä täysin yli kaikesta. Että hänelle mikään ei ole enää ongelma. Sitten kuitenkin sieltä sateli tällaisia ihan tyhjästä:

"Joko sitä ollaan jo menossa naimisiin? Ai ei? Mä oon kuule niin monesti nähny et sanotaa ettei mut sit kuitenki ens kesän... Ois vähä liian nopeeta toimintaa.."

 "Nykyajan avioliitot ei vaan kestä, ei sitte ollenkaa..."

 "Parisuhtees seksielämä lopahtaa jo paris vuodes.."

 "Miehist on vaan harmii.."

 "Onks sul ihan kauheekauhee ikävä? Eikö? Kyl pitäis olla!!!"

Joo. Tai sitten ehkä paras: "Et sä voi kattoo Sinkkuelämää, ku sä et oo sinkku!" Öö?