Tää on taas näitä elämän hetkiä, kun itken täällä kotona itsekseni toisen jutellessa puhelimen toisessa päässä tietämättä mun pahasta olosta. Ja tällä kertaa tää tunne on jollain tavalla myös positiivinen - nimittäin kaipaus. Ikävä kaipaus. Ei sanat riitä kuvaamaan.