Väkimäärältään suuret kaupungit vannovat pehmeiden arvojen varaan: luontoa tulee suojella ja ympäristö pitää siistinä. Sitä kampanjoidaan ja kirjoitetaan sanomalehtien yleisönosastoille siitä, kuinka koirankakka on rumaa jalkakäytävillä. Okei - onhan se, mutta entä sitten ne kaikki tyhjät tupakka-askit, kaljatölkit ja karkkipaperit? Koirankakka maatuu ja kaikenlisäksi se on paljon puhtaampaa kuin esim. ihmisen uloste. Miksi ihmiset valittavat lähimmäistensä lemmikeistä, kun samaan aikaan heidän oma ekologinen jalanjälkensä on niin suuri, etten kehtaa edes sanoa?! 

Yleistän nyt aika pahasti, mutta rikkaus sumentaa ihmisen mielen. Tietyllä tapaa on ympäristöystävällisempää asuttaa 1000 ihmistä Helsingin lähiöihin kuin antaa heille kaikille hehtaaritontti haja-asutusalueelta - mutta minusta tuntuu, että ympäristön arvostus maaseuduilla on paljon konkreettisempaa. Kaupunkilaiset kauhistelevat sitä, että metsiä ei ole enää ja protestoivat niiden kaatamista vastaan; pitävät metsiä ikään kuin ominaan. Arg. 

Sitä perustetaan Itämeripuolueita, mutta miten maailman pelastaminen käytännössä toteutetaan? Onko nettimaailman kannanottoja mietitty tarpeeksi pitkälle? Tuntevatko ihmiset sittenkin syyllisyyttä siitä, että maapallo kuolee pikkuhiljaa, ja sen takia osallistuvat erilaisiin keräyksiin luonnon hyväksi? Vai onko se vain tapa, jolla yritetään olla parempia ihmisiä - eikä luontoa sittenkään pidetä itseisarvona?

Äsken seurasin ikkunasta, kuinka 4500 asukkaan kunnan mummo linkkasi vaaleansinisessä tuulipuvussa kävelytietä pitkin. Yhtäkkiä hän pysähtyi. Hän kumartui ojan puoleen, otti punertavan tupakka-askin maasta ja jatkoi matkaansa. Se mummo keräsi maasta jonkun toisen ihmisen heittämän roskan. Se mummo tiesi, ettei se roska kuulu luontoon.

Tunnen piston sisälläni. Olen itsekin ihminen. Voisin itsekin kierrättää enemmän ja miettiä valintojani kaupassa. Voisin kerätä roskan päivässä. Voisin alkaa syödä 2/3 ruokavaliostani kotimaisia vihanneksia ja olla lotraamatta suihkussa. Voisin ostaa hyvälaatuisen pyörän ja unohtaa autoilun. Mutta miksi en tee niin? Haluaisin kyllä. Mutta riittääkö se, että ajattelen parannusta? Ei se riitä eikä se tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä.

Jos joku keksii, miten maailman saa pelastettua niin I'm totally in!