Mun elämästä on tullut yhtä draamaa.

Jokunen luokkakaveri tuli käymään mun luona kylässä eilen - mukaanlukien mies, jota tällä hetkellä tapailen. Päivä meni muuten hienosti ja oli mukavaa, mutta sitten illalla nämä kaverit sanoivat, etteivät jääkään yön yli. Ajattelivat kuulemma mun ja miehen parasta. En osannut sanoa mitään, koska olin liian pettynyt. Itkin toisen kaverin olkapäätä vasten ja sanoin, kuinka ikävä mulla on ja silti se lähti. Oli tosi paha mieli - ja on edelleen. Odotin niitä niin kovasti ja sitten ne eivät halunneetkaan olla mun luona. Ymmärrän.

Ja kun jäimme miehen kanssa kahdestaan tänne kämpille, niin jotenkin yllättäen kaikki tekeminen päättyi sänkyyn. En antanut sille, mutta kyllä siinä jotenkin kuuma silti tuli. Ja huulet ovat jotakuinkin mustelmilla suudelmista.

Niin, jotenkin huomaamatta kaikki tapahtuu...