Dodiin! Taas täällä pitkästä aikaa (miksi ihmeessä DNA-tikku ei toimi, miksi ihmeessä kone on jumissa?)...

Kaikenlaista on tullut tapahtuneeksi ja koettua viimeisten viikkojen sisällä - eikä vähiten mielenkiintoisinta ollut appivanhempien ja muun poikakaverin perheen tapaaminen. Huhhuh, olen hengissä. Heitin myös talviturkin ja sain flunssan, mikä tarkoittaa etten ole enää yhtä hengissä.

Ja on se vaan jännää - seksi nimittäin. Etenkin, kun sitä tekee ensimmäisiä kertoja eikä kumppani aavista mitään. Totuushan on, että olin neitsyt, mutta en enää. Ja totuus on myöskin se, että olin vähän tyhmä. Onneksi on hienon hieno mies hyvine tarkoituksineen ja kaikkine ihanine piirteineen. En voisi parempaa toivoa.

Kaukosuhde on ikävää.