Flirttiminä on pahempi kuin luulinkaan. Flirtin kohteeksi kelpaa kuka vain: varattu, vapaa, tavis, nörtti, tylsimys, taiteilija,  vanhempi, nuorempi, pidempi, lyhyempi, asiakas... enkä halua sen olevan niin. En ymmärrä itseäni ja sitä, miksi mikään ei tunnu riittävän. Tämä on kuin suoraan Levottomat -elokuvista (ilman seksiosioita).

Minulla on poikaystävä, mutta silti näen ympärilläni liian monta sellaista ihmistä, joista en osaa ajatella yhdentekevästi. Miksi laittaisin 5 minuutin välein hiuksiani tai koettaisin tehdä toista mustasukkaiseksi, jos en välittäisi? Miksi mun poikaystävä ei ole mustasukkainen? Miksi en uskalla katsoa toista päin tai ottaa häneen kontaktia? Miksi sekään ei ota muhun? Miksi lasken ikäeroa ja mietin erilaisia vaihtoehtoja...

Inhoan tätä. Pois tämä minusta.

Pariisin kevät / Meteoriitti