Sillä on muitakin terveydellisiä ongelmia. Se sanoo, ettei sillä ole alkoholiongelmaa, mutta silti se juo joka päivä ja muuttuu hysteeriseksi.

Ei tunnu mukavalta, kun se on jossakin läsnä. Siitä huokuu negatiivista energiaa ja vihaa.

Toivon sydämestäni, että kaikki järjestyy. Syvimmät osanottoni kaikille menehtyneiden perheille, läheisille, ystäville ja paikalla olleille työntekijöille. Rukoilen kaikkien puolesta.

http://www.youtube.com/watch?v=K_hEb3oSJVI&feature=related .

Noooooooh, kai sitä vähän voi fiilistellä ja ostella kesävaatteita, kun on kerta lähdössä reissuun koko syksyksi lämpimään.

Olen ollut pitkin kesää kipeänä, oikeasti koko kesän. Mulla on ollut kuumeilua, kurkkukipua, viikon silmätulehdus, viikon mykkyys (se oli kamalaa) ja vaikka mitä vatsaongelmia. Ensin terveysasemalla pääsin sairaanhoitajan vastaanotolle. Se otti kaikenlaisia pikkutestejä. Jännintä oli, kun se laittoi mun poskiin geeliä ja kokeili mun poskipäitä sellaisella ultraäänilaitteella.

Sen jälkeen sain vielä ajan lääkärille. Lääkäri ei ollut suomalainen enkä oikein tiedä, mistä hän oli kotoisin. Oikein mukava lääkäri. Teki samat testit kuin sairaanhoitajakin ja totesi, että: "Oot kipeä. Poskiontelotulehdus." Sitten hämmennyin, kun se alkoi googlettamaan mulle lääkkeitä ja yhtäkkiä siinä ruudulla oli Hummereita (rapuja ja autoja). Hahhah. Joo. Vaikka tilanne oli hyvin mielenkiintoinen niin en ollenkaan valita. Se oli parasta palvelua, mitä olen terveysasemilla saanut.

Sain 14pv:n antiobioottikuurin: 2krt/pv/875mg :D Että semmoisissa mömmöissä sitä ollaan loppukesä. Jes.

Ps. Saattaa myös olla, että mulla on poskiontelotulehduksen lisäksi mononukleoosi ("pusutauti"). Luin netistä, että se kestää ja kestää ... jopa 3kk! Koomista. En kestä. En jaksa.

Faktoja tilanteesta:

Se oli aluksi mun kirjekaveri, mutta sittemmin tunnusti rakkautensa vuonna 2010 tammikuussa. Se on poika Sri Lankasta, mun kanssa samanikäinen ja opiskelee yliopistossa fysiikkaa. Sanoin sille, ettei meistä voi tulla mitään koskaan enkä tykkää siitä muuten kuin kaverina, mutta se ei usko sitä. Sitten lopetin yhteydenpidon siihen kokonaan, mutta se ei uskonut. Se alkoi lähetellä mulle lahjoja: kirjoja, hajuvesiä (parfyymeja), rakkauskirjeitä, suklaata yms.

En ole pitänyt siihen yhteyttä vuoteen - mutta se alkuvuodesta 2011 lähetti mulle kaulakorun, joka on maksanut 150€. Jouduin hakemaan sen tullista. Sitten päätin, että ei mitään vastaavaa enää. Sitten se sanoi vaihtavansa sieltä Sri Lankasta yliopistoa Ukrainaan, jotta pääsisi lähemmäksi mua. Ukrainaan sen takia, että sieltä kuulemma oli helppoa vaihtaa Suomeen yliopistoon.

Sitten se lähetti mulle vielä sormuksen, joka maksoi 500€. En noutanut sitä tullista. Sehän olisi voinut tarkoittaa vaikkapa kihlautumista. Ja minä sentäs seurustelen suomalaisen pojan kanssa. Ei se sitäkään tajua. Sitten meni vähän aikaa, että se ei ottanut muhun mitään yhteyttä, mutta nyt pari päivää sitten se laittoi yöllä viestiä, että sitä harmittaa, ettei se pääsekään 8.7 vielä mun luokse niin kuin on luvannut. Se sanoi, että sillä menee vielä muutama viikko.

APUA. Ajattelin vaihtaa puhelinnumeron salaiseksi, mutta kaikki ovat sanoneet, ettei mun kannata mun elämää alkaa muuttamaan sen takia. Mutta kun pelottaa. Poliisille ilmoitan kyllä, jos se tulee tänne eikä suostu lähtemään.

Mitä mun pitäisi tehdä?

Tavallaan uskonkin sen, mutta sitten kun toinen sanoo, että: "Haluaisin tykätä susta enemmän", niin se musertaa. Ei rakkautta voi saada haluamalla. Ei se vaan mene niin.

En ole pettämässä nyt ketään enkä voi sietää sitä, että suhteisiin tulee kolmansia pyöriä. Eikä siitä muutenkaan tulisi mitään, koska yksi sana kertoo kaiken: 'Ammatillisuus'. Niin. That's it. Kiva leikkiä ajatuksilla, mutta realistisuudesta niissä ei ole tietoakaan.

www.hs.fi/juttusarja/viikonjuttu/artikkeli/Neljät+häät+ja+yhdet+kuokkavieraat/1135267101056 

Eipähän tarvi kenenkään kuunnella juhannuksena mun huonoja vitsejä :D

Ensinnäkin tämä kyseinen ihminen ei taida oikein tietää, mitä hän itse haluaa. Hän toivoo minulle onnea ja rakkautta, mutta sitten kun minulla on joku kainalossa - hän yhtäkkiä muuttuu syyllistäväksi ja sanoo, että pian mä unohdan sen. Ja se valittaa kaiken aikaa sitä, kuinka sillä ei ole ketään ja kuinka se jää ainiaaksi yksin. Että se ei edes miehiä haluakaan - että niistä on harmia.

Mulla on esimerkkejä asiasta. Ensinnäkin se pitkään kertoi, kuinka eräs tyyppi oli minusta kiinnostanut ja kaikki oli ok siihen asti, kunnes annoin sen miehen tulla mun luokse kylään. Siis ihan vain kylään (lue: katsottiin telkkaria ja kahviteltiin). Halusin kuitenkin kertoa asiasta jollekin ja laitoin tälle ystävälle tekstiviestin. Siltä tuli vastaus, että: "Mä itken täällä. Mä tiesin, että näin tapahtuu." Se itki siis sen takia, että mulla ja tällä miehellä oli jotakin.

Siitä asti, kun jotakin vipinää on ollut, se on syyllistänyt siitä, kuinka se tietää, että loppujen lopuksi kaikki jättää sen. Viimeisimmät mukavat hetket tämän ihmisen kanssa olivat, kun hän sanoi päässeensä täysin yli kaikesta. Että hänelle mikään ei ole enää ongelma. Sitten kuitenkin sieltä sateli tällaisia ihan tyhjästä:

"Joko sitä ollaan jo menossa naimisiin? Ai ei? Mä oon kuule niin monesti nähny et sanotaa ettei mut sit kuitenki ens kesän... Ois vähä liian nopeeta toimintaa.."

 "Nykyajan avioliitot ei vaan kestä, ei sitte ollenkaa..."

 "Parisuhtees seksielämä lopahtaa jo paris vuodes.."

 "Miehist on vaan harmii.."

 "Onks sul ihan kauheekauhee ikävä? Eikö? Kyl pitäis olla!!!"

Joo. Tai sitten ehkä paras: "Et sä voi kattoo Sinkkuelämää, ku sä et oo sinkku!" Öö?